Tuuja Jänicke

Taiteellista toimintaa:

 

ca_photo07

CARMEN RAJASAARESSA esitti Tuija Kokkosen Carmenin libreton päälle kirjoittaman tekstin kolmena erilaisena versiona. Rajasaaren hylätyn vedenpuhdistamon keskelle raivattu tila toimi laboratoriona kysymykselle ihmisen vapaasta tahdosta. Produktion näyttelijäntyön kysymykset liittyivät brechtiläisen ja stanislavskilaisen teatterikäsityksen eroihin. Hämärässä hallissa esitetty hidastempoinen esitys oli vaihtoehto Helsingin kesäteatteritarjonnassa.

Teatteri Venus 1990. Teksti: Tuija Kokkonen. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjät: Max Bremer, Niklas Häggblom, Virve Larimo, Marja Silde, Hellen Willberg. Liveäänet: Björn B. Lindström. Valot ja visualisointi: Tarja Hägg.

page0003

page0006

HUND ELLER NEGER toteutettiin Åbo Svenska Teaterin tuotantona Turun Linnankadun vanhassa kivipainossa. Bernard-Marie Koltêsin afrikkalaiselle siirtotyömaalle sijoittuva teksti ehdotti esityksen kysymykseksi länsimaisen hyväksikäytön. Esitys purki kysymystään kohtaamisen ja kohtaamattomuuden aktualisaatioiden kautta. Projekti oli kiinnostava yhteentörmäys eri kulttuurien näyttelemistraditioiden välillä.

Åbo Svenska Teater 1991. Teksti: Bernard-Marie Koltês. Ruotsinnos: Tuuja Jänicke, Marcus Groth. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjät: Riko Eklund, Eric Parker, Pia Runnakko, Bror Österlund. Valot: Olli Lepovuori. Visualisointi: Erik Salvesen.

tt2

TOTUUS JA TEHTÄVÄ esitettiin yksityisasunnossa Helsingin Töölössä ja Kajaanissa. Lapsuuden ja leikin teemoja tarkasteleva teos kutsui yleisönsä vieraaksi näyttelijän omaan keittiöön. Featuren lajityyppiä noudattava esitys rinnasti lapsen tavan liikkua toden ja epätoden välillä esityksen tapaan rakentaa todellisuuttaan. Teoksessa lasta esittivät aikuinen näyttelijä Virve Larimo ja 8-vuotias poika Matti Torvinen.

Kajaanin kaupunginteatteatteri/Teatteri Venus 1991. Esityskäsikirjoitus: Tuuja Jänicke, My Lindelöv, Virve Larimo. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjät: Virve Larimo, Matti Torvinen.

untitled3

SAKSET JA MATALA TAIVAS oli Tuija Kokkosen alunperin kuunnelmaksi kirjoittama monologi. Teatteri Venuksen ja Tanssiteatteri Zodiakin yhteiselle studionäyttämölle Kaapelitehtaalle tehty sooloteos esitti ivalolaiseen hotelliin sulkeutuneen insinöörin, joka taistelee mielen järkkymistä vastaan. Kontrollin ja vapauden problematiikkaa käsittelevä teos oli osa Kokkosen ruumiillisuutta tarkastelevien teosten sarjaa.

Teatteri Venus 1991. Teksti: Tuija Kokkonen. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjä: Mervi Varja. Visualisointi: Tarja Hägg.

 

 

 

reika-paassa05

REIKÄ PÄÄSSÄ oli esityksellinen tutkielma road movien lajityypistä. Elokuvaohjaaja Jim Jarmuschille ja näytelmäkirjailija Jean-Paul Sartrelle kumartavan esityksen keskiössä nähtiin kolme versiota samasta miehestä. Liselott Forsmanin kirjoittama kolmen eri ikäisen miehen fiktiivinen kohtaaminen Riossa esitettiin brasilialaisessa Sambarissa Helsingin Punavuoressa. Faktan ja fiktion rajapinnalla liikkuva teos nousi Helsingin rock-piireissä kulttiesityksen maineeseen.

Teatteri Venus 1992. Teksti: Liselott Forsman. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjät: Max Bremer, Sam Huber, Robert Jägerhorn, Sérgio Machado.

untitled3

fe_photo01fe_photo05

Produktiossa BARBARAN PLANEETTA Teatteri Venuksen työryhmä tutki naisen näyttämöllisiä representaatioita. Improvisaatiota ja valmista materiaalia yhdistävä esitys oli näyttämön todellisuudessa neljästä naisesta koostuvan puhallinorkesterin harjoitus. Draaman tasolla esitys liikkui naissankareista ja antisankareista kertovien tarinoiden maailmassa. Improvisaatio sisälsi esiintyjien henkilökohtaista pohdintaa naisen eri rooleista.

Teatteri Venus 1993. Esityskäsikirjoitus: Työryhmä. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjät: Ella Hurme, My Lindelöv, Marja Silde, Hellen Willberg. Musiikki: Hellen Willberg, Ella Hurme. Visualisointi: Tiina Aromaa.

untitled

Amsterdam – Pariisi – Bretagne oli DONNA D.:n käsikirjoittaja-ohjaajakaksikon Liselott Forsmanin ja Tuuja Jänicken matkareitti nuoruuden rakastumisten tapahtumapaikoille ja kohtaamisiin entisten rakastettujen kanssa. Ami Aspelundin tilaama teksti rakentui näiden kohtaamisten pohjalta. Kahvilaan sijoitettu esitys tarkasteli muistojen, menneisyyden ja muutoksen välistä sidosta.

Svenska Teatern 1993. Teksti: Liselott Forsman. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjät: Ami Aspelund, David Lindström. Orkesteri: Janne Varpama, Hannu Rantanen/Marko Liski. Valot: Tom Kumling. Visualisointi: Milja Salovaara.

eyetvsnapshot5

FUNDERINGAR KRING EN MÖRDARES MORAL on devising-tekniikalla tuotettu monologiteksti, jota on esitetty mm. Riksteaternissa Tukholmassa ja Allikateaternissa Göteborgissa. Tuuja Jänicken ja Åsa Nybon kirjoittama teksti tutkii jäsentymättömän arkipuheen näyttämöllisiä ulottuvuuksia. Suomen kantaesityksessä Teatteri Venuksen esitystilassa nähtiin porkkanoita paloitteleva pitkäkyntinen blondi, joka oli sullonut veitsellä tappamansa aviomiehen vaatekomeroon. Esitys asetti yleisön puolustuspuhetta pitävän kotirouvan valamiehistöksi.

Teatteri Venus/Monologteatern/Svenska teatern 1996. Teksti: Tuuja Jänicke, Åsa Nybo. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjä Åsa Nybo. Visualisointi: Bo Haglund.

untitled5

PIENI PRINSSI HAMLET oli Maria Suomisen mainetta niittänyt lapsille kirjoitettu versio Shakespearen Hamletista. Teatteri Pienen Suomen esityksessä Jussi Johnsson näytteli Hamletin kaikki roolit. Produktion näyttelijäntyöllisenä kysymyksenä oli commedia dell´arten tyylilajin kääntäminen nykysuomeksi. Esitys kiersi eteläisen Suomen ala-asteilla ja lastentarhoissa.

Teatteri Pieni Suomi 1998. Teksti: Maria Suominen. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjä: Jussi Johsson. Äänet: Juha Tuisku. Valot: Teppo Saarinen. Visualisointi: Kirsi Kunelius.

ha_flyer02

 

Produktiossa HAMLETSOOLO työryhmä tutki audiofonisuuden ja esityksen rajapinnalla liikkuvan keskusteludramaturgian mahdollisuuksia. Kiasma-teatterin lavalla nähtiin alapää paljaana haarniskassa esiintyvä nainen keskustelemassa naiseudesta ja taiteesta. Uudenlainen äänidramaturgia toi ruumiittoman puheen osaksi esityksen dialogia.

Kiasma-teatteri/Teatteri Venus 1998. Esityskäsikirjoitus: Tuuja jänicke, Marja Silde. Ohjaus: Tuuja Jänicke, Esiintyjä: Marja Silde, Äänet: Suopo Kauppinen. Valot: Pietu Pietiäinen. Visualisointi: Kimmo Takala.

untitled

 

 

 

ISO VAI PIENI TESTAMENTTI lähti liikkeelle näyttelijä Jussi Johnssonin halusta pohtia elämäänsä ranskalaisen runoilijan Francois Villonin elämän ja tekstien kautta. Epäsovinnaisuutta ja taiteilijan moraalista vastuuta tarkasteleva musiikkipitoinen esitys oli toinen osa Jänicken taiteilijanelämää tutkivien soolojen sarjassa. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin esitys päivitetään Lappeenrannan kaupunginteatterissa esiintyjän tämänhetkisen elämäntilanteen kautta.

Ateneum-sali/Jussi Johnsson 1998. Teksti: Jussi Johnsson, Tuuja Jänicke. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjä: Jussi Johnsson. Musiikki: Samuli Laiho. Orkesteri: Samuli Laiho, Teho Majamäki, Petri Somer, Harri Virtamo. Visualisointi: Bo Haglund.

 

untitled4

KATUJA, SÄNKYJÄ, HUONEITA oli runonlausuja Aino-Kaarina Mäkisalon kanssa yhteistyössä valmistettu sooloteos. Se jatkoi Jänicken Yleisradion feature-osastolla kehittämää fragmentaaridramaturgian tutkimista esityksellisessä kontekstissa. Tekstin aiheena oli tila maantieteellisenä ja mentaalisena käsitteenä. Tyhjän tilan, näyttelijän ja tuolin varaan rakentuva esitys oli kunnianosoitus hahmometodiselle työtavalle.

Teatteri Jurkka/Kajaanin runoviikot 1999. Teksti: Eurooppalaisten kirjailijoiden teksteistä dramatisoinut Tuuja Jänicke, Aino-Kaarina Mäkisalo. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjä: Aino-Kaarina Mäkisalo.

roadsidepicnicvhs2

untitled1

ROADSIDE PICNIC tehtiin New Yorkissa, Paraisilla, Nurmijärvellä ja Lohjalla. Esitys jatkoi Hamletsoolossa kehitettyä keskusteludramaturgian ideaa laajentuen tutkimaan dokumenttikuvauksen mahdollisuuksia devising-työskentelyn välineenä. Paikkalähtöisen teoksen aiheena oli tilan kokemukselliset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Osin audiovisuaalinen esitys toteutettiin Galleria Forum Boxissa.

Universum/Teatteri Venus 2000. Esityskäsikirjoitus: Työryhmä. Ohjaus: Tuuja Jänicke. Esiintyjät: Liisa Pentti, Kimmo Takala, Marja Silde. Äänet: Suopo Kauppinen. Video: Sari Tervaniemi.

img_2741

img_2321

MEANING OF LIFE on sarja videon muodossa esitettyjä kysymyksiä elämän tarkoituksesta. Esityssarja tutkii kuvaa ja ääntä esityksen rakentamisen lähtökohtana. Teoksen ensimmäinen osa on NURMIKKO 2004 ja toinen osa ARKI 2006.

Universum/Teatteri Venus 2004, 2006. Konsepti ja toteutus: Tuuja Jänicke.

radio

RADIOTYÖ

Tuuja Jänicke on ohjannut Yleisradiolle yhteensä 13 kuunnelmaa ja kolme feature-tuotantoa. Hän on ollut kehittämässä Svenska Radioteaternin naturalistista linjaa. Usein ”on location” toteutetut tuotannot perustuvat lähes improvisatoriseen, autenttiseen, dokumentaariseen näyttelijäntyöhön. Jänicken tunnetuin suomeksi tehty kuunnelma on Liselott Forsmanin kanssa improvisoiden toteutettu ILOINEN SYRJÄHYPPY.

KUUNNELMAT: Albee: ELÄINTARHATARINA, Forsman: REIKÄ PÄÄSSÄ, KÄRLEKSPARASITERNA (kuusiosainen sarja), Forsman & Jänicke: ILOINEN SYRJÄHYPPY, Koltês: I BOMULLSFÄLTENS ENSAMHET, Kokkonen: SAKSET JA MATALA TAIVAS, Müller: KÄRPÄNEN TULEE PUOLEEN VÄLIIN METSÄÄ, Petrusjevskaja: BRÖLLOPSNATTEN, KÄRLEK, SMIRNOVAS FÖDELSEDAG, CINZANO, RAKKAUS, Schneider: LIKA.

FEATURE: DORIAN GRAY, ATT KUNNA SÄGA NEJ, DEN SVÅRA KONSTEN ATT HJÄLPA.

ESIINTYJÄT: Henrika Andersson, Max Bremer, Marcus Groth, Liselott Forsman, Susanna Haavisto, Paul Holländer, Sam Huber, Cris af Enehjelm, Pekka Huotari, Elina Hurme, Niklas Häggblom, Robert Jägerhorn, Tuuja Jänicke, Tuija Kokkonen, Keijo Komppa, Anders Larsson, Christian Lindblad, Margit Lindeman, Antti Reini, Micke Rejström, Susanne Ringell, Elina Salo, Johanna af Schulten, Anders Slotte, Marja Silde, Rabbe Smedlund, Johan Storgård, Erik Söderblom, Tom Wenzel, Hellen Willberg.